Ratsastajan aivot käyttöön!

Viime blogikirjoiutksessa käytiin läpi hevosen kouluttamista lihaksiston ja hermoston kehityksen kannalta. Sama pätee tietysti ratsastajaan, mutta ratsastajan vastuulla on lisäksi tehdä se aivotyö jonka seurauksena hevosen liikkuminen, sekä oma istunta parantuu.

Miten paljon sinulla on aivoissasi tilaa miettiä juuri oivaltamaasi tarvittavaa istuntakorjausta, jos...
  • ...hevosesi jännittää ja joudut huomioimaan jatkuvasti heiluvia puskia, pimeätä maneesin nurkkaa, jonkun takkia aidalla
  • ...ratsastat isoliikkeisellä hevosella jonka voima tuntuu hieman kauhistuttavalta
  • ...koitat ratsastaa kimuranttia tehtävää, jonka suorittamisesta sinulla on hatara mielikuva johon joudut keskittymään
  • ...hevoselllasi on lähtökohtaisesti huono tasapaino / vinous, jota joudut jatkuvasti korjaamaan
  • ...joudut väistelemään kiireisellä kentällä koko ajan muita ratsastajia
Hevosta ratsastaessa tulee eteen valinta, teenkö vanhalla vai uudella tavalla, sama tulee eteen myös omassa ratsastuksessa ja istunnassa : tietoinen valinta tehdä erilailla kuin ennen.
Aivoissa on siis oltava tilaa tietoisesti muuttaa jotain kohtaa itsestäsi.
Jos joudut keskittymään 100% hevosen kontrollointiin tai olet turhautunut huonosti menevästä harjoituksesta, on selvää, että et pysty samaan aikaan kuuntelemaan ohjeita tai varsinkaan toteuttamaan pysyviä muutoksia istunnassa.

Tehtävän vaikeusastetta on ehkä helpotettava, koska toisen tehtävän suorittaminen samalla, kun pitäisi miettiä omaa istuntaa, on vain liikaa tekemistä yhtäaikaa. Uuden oppiminen, tai jo osaamaasi asiaan parannusehdotusten kuunteleminen ja sisäistäminen voi olla siinä kohtaa mahdotonta ja muuhun tekemiseen keskittyessäsi siirryt vaivihkaa takaisin tuttuun istuntaasi ja tapoihisi.


Tämä on hyvä tiedostaa. Kysy itseltäsi : Onko nyt hyvä hetki harjoitella jotain uutta asiaa?

Piialla oli takana uuden poninsa kanssa useita tilanteita, jossa poni räjähti alta ja monesti eri suuntaan kuin ratsastaja. Yhteinen taival alkoi jännittyneissä merkeissä, jonka takia yhteistyötä alettiin rakentaa pala palalta. Hevonen oppi rentoutumaan, ja kantamaan itseään maasta käsin. Ratsastaja oppi luottamaan hevoseensa ja istuntaa hiottiin ensin talutuksessa rennoissa merkeissä.
Tästä pääset lukemaan Piian omia mietteitä hänen omasta blogistaan.

Millä tavalla minä voin auttaa oppilaitani uuden harjoittelussa,
jos tilanteessa on jotain ylimääräistä häiritsevää haastetta?

Valitsen opetettavalleni tilanteeseen sopivan harjoituksen. Jos oppilas jännittää, voi olla turhaa mennä suoraan selkään. Varsinkin jos on vieraampi hevonen, tai hevosella on jännitystä itsessään tunnin alussa. Ratsastaja voi alkuun tehdä maastakäsin alkuverryttelyä hevoselle. Aika ei todellakaan mene hukkaan, kun hevonen valmistautuu maasta käsin tehtävissä kantamaan paremmin ratsastajaa. Vaihtoehtona saattaa olla jännittynyt hevonen jonka jännitys lisääntyy ratsastajan epävarmuuden tunteista, ja riski onnettomuuksiin kasvaa. Jos ratsastaja on jännittyneessä tilassa eikä voi ottaa ohjeita vastaan, ei myöskään oppimista tapahdu. Edistyminen on hitaampaa.

Alkuun päästyämme analysoin ratsastajan sen hetkistä istuntaa. Jos ratsastaja istuu häiritsevästi, esim hevosen liikettä jarruttaen, näen monesti monta ongelmakohtaa. Aluksi lähdetään korjaamaan suurinta ongelmaa, niin että hevonen pääsee liikkumaan paremmin. Ratsukon sisäinen kommunikaatio toimii ja yhteistyö alkaa sujumaan. Tästä on hyvä jatkaa myöhemmin pienempien korjausten tekemistä.

Korjaus osaksi ratsastajan istuntaa

Aloitetaan tunnustelemaan miten ratsastajan kehon asento on tasapainossa luonnollisesti niin, että kehossa ei olisi jatkuvasti pakottamista tai vääntämistä. Yhteinen liike lähtee virtaamaan.
Uuden asennon ylläpitäminen voi olla yllättävän haastavaa, ja vaatia ratsastajan täyden keskittymisen hetkeksi.
Voin alussa vaikka taluttaa hevosta, tai ottaa sen liinaan, harjoitellaan vain käynnissä. Edistyneimmillekin ratsastajille on joskus hyödyllistä päästä keskittymään vain istunnan korjaamiseen ilman että tarvitsee edes ohjata hevosta.
Tässä ei välttämättä mene kuin 10-15 minuuttia, kun keho tottuu uuteen tapaan istua ja aivoihin vapautuu tilaa. Kun ratsastaja alkaa kokea uuden istunnan helpommaksi, voidaan tällä uudella toimivalla istunnalla alkaa tehdä jotain tehtävää. Näin uusi oivallus integroidaan vakituiseen käyttöön normaaliin ratsastukseen!
Kun istuntasi on tasapainoisempi, myös hevosellesi on helpompi liikkua paremmassa tasapainossa.
Ongelmana ohjastuntuma sekä jalustimet? Lue lisää Miran pala palalta opiskelusta!

Mitä enemmän sitä itsenäisessä ratsastuksessa valmennusten välillä harjoittelee, sitä helpommaksi se muuttuu, ja yhtäkkiä huomaa olevansa valmis vaikeampaan. Ja mikäli itsenäinen harjoittelu ei onnistu, tulee joku ongelma jota ei osaa ratkaista, on seuraavaksi kerraksi valmentajalle tarkkaa kysyttävää - ja sitä kautta mahdollisuus kehittyä.
Tietysti jos taas harjoittelu yksin on jäänyt väliin, tulee seuraava valmennuskerta olemaan edellisen toistoa, koska uutta ei voi opetella huonosti opetellun perustan päälle.

Koko kokonaisuutta harjoittaen eteenpäin

Harjoituksissani keskitytään vuorotellen hevoseen ja ratsastajaan.
Kun ratsastajan istunta on siihen valmis, voidaan tehdä hevosta eteenpäin vievää harjoitusta. Hevosen kanssa sitten jatketaan, kunnes harjoittelun aikana tulee tunne, että taas ratsastajan ongelma estää jotenkin hevosta; hevoselle tulee joku konflikti tai hämmennys niin että se ei enää ymmärrä mitä ratsastaja yrittää siltä pyytää.
Taas pysäytetään harjoitus, katsotaan istuntaa, korjataan, tehdään harjoituksesta joku sopiva helpotettu versio jotta ratsastaja voi keskittyä istuntaan ja kun tuntuu luonnolliselta, taas keskitytään hevoseen.
Ratsukon koulutusta lähestytään siis jatkuvasti molemmista suunnista, vuorotellen korjaten.
Molemmat edistyvät, hevonen ja ratsastaja, lihaskunto keskittyminen ja yhteistyö kehittyvät käsi kädessä, eikä tule tehtyä kummallekaan liian vaikeita harjoituksia.
Toki edetään koko ajan, ettei jäädä tekemään pelkkää käyntiympyrää. Vaan kun huomataan, että tasapainoisesta liikkumisesta tulee vankka perusta, voidaan sitä laajentaa ja monipuolistaa.

Kun istuntaa korjataan tiedostaen aina, kun se on hajoamassa, päästään vähitellen tilaan, jossa käytetään aktiivisesti vain sitä uutta tasapainoisempaa istuntaa.
Samalla kun hevonen on opetettu liikkumaan uudella, laadukkaammalla tavalla, on myös kehittynyt tehokkaasti istuntaansa käyttävä ratsastaja, joka ei estä hevosen liikettä.

Aivoja käyttämällä voimme hevosystävämme käsi kädessä kehittyä harmoniseksi kokonaisuudeksi!

Miten opetan-sivulle. Seuraavassa blogissa käsitellään suoruutta!.