Tunnilla toimii, itsenäisesti ei?

Olen havainnut ratsastusta opettaessani ilmiön, että valmennettavat pystyvät tekemään hyvin tunnilla loogisista palasista koostetut tehtävät, ja kun jatkavat yksin harjoittelua tuntien välissä, eivät aina saa samoja tuloksia. Varsinkin ratsastajat, joilla on vähemmän kokemusta itsenäisesä harjoittelusta tai hevosen kouluttamisesta painivat usein tällaisen tilanteen kanssa. Kun en ollut itse paikalla, en jälkikäteen pysty välttämättä tietämään, mistä oli kyse, koska en ole nähnyt kyseistä tilannetta.
Ratsastuksen teorian ymmärtäminen auttaa paljon, kun ratsastaa ilman opettajan ohjausta. Ratsastajalle täytyy olla selvää, miten tunnustelee sopivan tavan verrytellä, mitä tämä hevonen tänään tarvitsee vertyäkseen ja sitten edistyäkseen uudessa asiassa.


Jos yhteistyö ei oikein virtaa, niin pysähdyn miettimään mistä kiikastaa. Missä vika? Istunta, aktiivisuus tai sen puute, tuntuma, alkukankeus? Lähdetään pala palalta rakentamaan liikkumista kohti vaivatonta yhteistyötä. Kun osaan etsiä ja korjata puuttuvan palasen, pääsen jatkamaan ravia pidemmän pätkän.

Ratsastajalla tulee olla kirkkaana mielessä suunnitelma jokaisen harjoituksen suhteen:
- missä järjestyksessä eri harjoitteita kannattaa harjoitella
- miten hevosen tulisi suorittaa valittu harjoitus, jotta siitä on hyötyä
- mitä itse teen selässä, miten istun
- milloin on tehty tarpeeksi
- onko hevonen parantunut harjoituksen myötä ja mistä tiedän sen?

Kaikenlainen teoriatuntemuksen lisääminen auttaa paljon; ilman hevosta harjoittelu, videoiden katsominen, tuntien katsominen, lukeminen. Kaikki nämä auttavat myös omaa ratsastustasi.

Käytännön esimerkki:
Opettaja on voinut antaa sinulle kotiläksyksi tunnilla työn alle otetut harjoitukset A, B ja C. Aloitat harjoituksesta A, joka ei jostain syystä toimi, vaikka tunnilla oli selkeää. Vaihtoehtosi ovat joko lopettaa se harjoitus tai jatkaa harjoituksen parissa. Jos päätät jatkaa, voit ottaa toistoja, korjata omaa ratsastustasi ja katsoa auttaako se. Jos vain jatkat ja jatkat ja yrität parhaasi, eikä siltikään tuloksia tule; hevonen ei muutu paremmaksi, pehmeämmäksi, askel joustavammaksi jne. kannattaa pysähtyä ja miettiä.


Hyvällä ilmalla olisi kiva laukkailla, mutta hevonen kulkee etupainoisena. Kannattaako vain jatkaa laukkaamista, vai palata hetkeksi suoristamaan hevosta ravissa ja tarkistamaan apujen läpimeno sekä hevosen reagointi niihin, ennenkuin koittaa uudelleen? (Kuten aiemmassa artikkelissa todettiin, ei ole samantekevää miten hevonen harjoittelun aikana liikkuu, eli luultavasti ei kannata jatkaa huonoa laukkaa.)
Tiedätkö mikä on vikana ja miten teet korjauksen?

Tässä kohtaa olisi hyvä, että aivoistasi olisi löydettävissä jotain teoriatietoa; ohjenuora jolla lähteä purkamaan ongelmaa.
Tee tilanteesta pika-analyysi, jonka nimeksi olen antanut:

Mitä minulla on ja mitä minulla ei ole?

Mieti tehtävän ensimmäinen tavoite, mistä lähdetään liikkeelle; Esimerkiksi tehtävä on kävellä päätyympyällä ja siinä tehdään taivutuksia, siirtymiä tms. Ensimmäinen tavoite on saada järkevä käynti sovitulle reitille.
Kriteerit: hevonen kuuntelee, odottaa minua, kävelee rauhalisesti tasapainossa, ohjautuu. Selkeää, eikö?

Mitkä peruspilarit muodostavat tämän tavoitteen? Jos ymmärrän teoriaa, muistan heti: rauhallinen tahti, aktiivinen ja joustava askel, pehmeä niska, pehmeä suu, takajalka rungon alla, rintakehä on kannateltuna, hevonen keskittyy, ratsastaja istuu hyvin, liikutaan yhdessä kevyesti.. Kokeneele ratsastajalle nämä voivat olla itsestäänselviä peruspilareita, joita ei tule edes ajatelleeksi. Käynti vaan tuntuu hyvältä kun se rakentuu näin.

Kriteerit voi myös jakaa niinsanotusti alakriteereihin: Hevonen on pehmeä kädelle eli mitä se tarkoittaa? Se ei juokse päin tuntumaa ja jos pidätän, se hidastaa jalkojensa liikettä painamatta ohjaa vastaan. Hevonen siis vastaa apuihin ja kun tiedät teoriassa mitä eri asioiden alakriteerit ovat, pystyt palauttamaan ne mieleesi, ja tarkistamaan itsenäisesti ratsastaessasi.


Ensimmäisessä kuvassa hevonen on mennyt laukannostossa etupainoiseksi. Yritetään uudelleen; Hyvin valmistellusta laadukkaasta tasapainoisesta käynnistä onnistuttiin paremmin. Tasapainoisessa ja ryhdikkäässä laukassa on myös helpompi istua!
Näin sinulla on tarkistuslista eri avuille jotka voit ongelmatilanteessa käydä läpi; nämä kaikki kriteerit tulee täyttyä, jotta hevonen voi esittää tasapainoista käyntiä.
Hevonen kuuntelee/ymmärtää :
- istuntaa: kyllä.
- ohjaa: kyllä.
- pohjetta: ei?

Harjoitus jatkuu ja tiedät mitä korjaat!

Tehtävää ei jatketa osittain toimivilla avuilla, vaan kerrataan apu, joka ei toimi. Sen sijaan, että jatkaa toistoja samalla lailla kuin alussa, on nyt jotain mitä korjata. Sivulle vievän pohjeavun voi kerrata vaikka tekemällä muutaman pohkeen väistämisharjoituksen paikoillaan. Varmistetaan, että hevonen ymmärtää ja erottaa pohkeen, ja vastaa pohjeapuun irrallaan tehtävästä.
Taitavat ratsastajat tekevät tätä automaattsesti kokiessaan että joku apu ei mene läpi, jolloin ei tarvitse pysähtyä miettimään asiaa. Ratsastajat, jotka eivät ole tottuneet ratsastamaan itsenäisesti, eivät ole välttämättä tulleet edes ajatelleeksi että helponkin harjoituksen voi tällä tavalla pilkkoa omaksi avukseen, ennenkuin automaattisesti oppii korjaamaan asioita kuin huomaamattaan.

Eli, mitä minulla on? Ollaan tyytyväisiä niihin asioihin jotka toimivat, ja se mitä minulla ei ole, esimerkiksi takaosaa väistättävä pohje; ota mukaan 10 toistoa, 15 toistoa, kerrataan hevoselle mitä halutaan, se määrä mitä se hevonen vaatiikin että hevonen ymmärtää ja hevonen toimii, ja sen jälkeen palataan alkuperäiseen tehtävään. Huomattavan paljon suuremmalla todennäköisyydellä harjoitus opettajan kanssa sovittu harjoitus A toimii, ja voidaan palata jatkamaan harjoitusta A+B+C!

Seuraavalla kerralla pientä kertausta; omaa hevosta on säännöllisin väliajoin hyvä tutkia kuin ostotarkastuksessa, jokapäiväiset rutiinit muuttuvat helposti automaattisiksi ja ratsastamaan lähtö voi tapahtua sen kummemmin hevosta arvioimatta - huomaatko silloin pienet muutokset?

Miten opetan-sivulle