Miran matka Ratsastuskoulun tunneilta istunnankorjauksiin
Aloittaessaan Tean tunneilla Mira oli itsevarma nuori, joka osasi jo jonkin verran ratsastaa. Ratsastuskoulun oppien jäljiltä paljastuikin karu totuus, kun Mira aloitti Texin vuokraamisen. Tex oli armoton mielipiteissään; jos istunta jarrutti, Tex todellakin jarrutti myös. Se ei auttanut ratsastajaa ja Miran kanssa ensimmäisellä valmennustunnilla, se ei suostunut edes kävelemään.
Minulta löytyi ymmärrystä ratsastajaa kohtaan, olinhan itse ollut myös teini joka tietää kaiken ja osaa kaiken,
mutta sanoinkin Miralle, että en aio nyt auttaa sinua juoksutusraipan kanssa, vaan nyt opetellaan oikeasti korjaamaan ne asiat alusta asti,
jotka selvästi tätä hevosta häiritsevät. Vaikeamman kautta, mutta enemmän oppien.
Mira kikatteli selässä ihmetellen, mitä ihmettä muka teen että hevonen ei edes kävele, mutta onneksi näin heti monta asiaa jarruttamassa,
joiden korjaukseen pystyttiin tarttumaan.
Aluksi Miralta otettiin ohjastuntuma pois, jalustimet häiritsemästä pois, ja alettiin opettamaan pelkän istunnan myötäämistä hevosen liikkeessä. Aloitettiin ihan talutuksesta, jotta hevonen liikkuu, ja Mira pystyi vaan istumaan; keskittymään vain siihen miten oma lantio liikkuu käynnissä. Sinnikkään harjoittelun tuloksena ratsukko pääsi harjoittelemaan käyntiä, tekemään myös tehtäviä käynnissä, vähitellen siirtymisiä raviin. Edelleen ilman tuntumaa, ilman jalustimia, superkiltillä hevosella tämä onnistui. Hyväksyen sen, että välillä istunnassa joku meni lukkoon, jarruttaen, jolloin hevosta ei rankaistu jarruttamisesta vaan kiitettiin, korjattiin ja jatkettiin taas hyvillä mielin eteenpäin.
Tex osasi todella näyttää ratsastajalle, mikäli tämän istunta jarrutti. Tässä kuvassa lisäksi viileä ilma, joka oli yleensä Texin mieleen ja se liikkui vähän normaalia reippaammin. Ratsastaja kuitenkin vaikeuttaa liikkumista.
Alakuvassa oli normaalisti sen lamauttava helle, mutta kevyesti itsensä kantava joustava ratsastaja!
Huomaa hevosen ylälinjan pyöristyminen, askeleen piteneminen ja lantion asennon muutos.
Edistysaskeleita Jopa ilman varusteita
Myöhemmin Miran ja Texin suhteen edetessä otettiin satulakin pois, jolloin löytyi vielä paremmin oikea jousto omasta istunnasta. Luottamus hoitamisen ja muun yhdessäolon seurauksena oli niin suuri, että Mira kokeili joskus myös työskentelyä ilman suitsia. Tässä pisteessä kaikki askellajit ja siirtymiset niiden välillä sujuivat jo hyvässä tasapainossa, ja ilman varusteiden ohjaavaa apua Miralta oli löytynyt oma tasapainoinen istunta joka ei nojannut niin käsiin kuin jalkoihinkaan.
Tässä pisteessä, kun oma istunta on jo vakaa, ei ole ongelma lisätä varusteita takaisin. Kaikkien ei tarvitse mennä ilman satulaa ja suitsia, mutta voi mennä esim. karvasatulalla, ilman jalustimia, hieman löysemmillä ohjilla - oman turvallisuuden rajoissa tietysti. Sitten voidaan pikkuhiljaa, kun istunta kestää, ja aivoissa on tilaa, lisätä elementtejä. Istuntaan voidaan siis integroida esimerkkejä, lisätä kädet, eli vähitellen parantaa pehmeää ohjastuntumaa, ilman vanhoja maneereita. Sitten kun käsi toimii luontaisesti pehmeästi oikein, voidaan lisätä jalustin. Sekin, miten se jalka suhtautuu siihen jalustimeen istunnan häiriintymättä, on monesti kokonainen oma prosessinsa. Senkin oppimiselle täytyy ottaa tilaa.
Istunta, joka nyt antaa hevoselle tilaa liikkua, eikä ota tukea varusteista.
Istunta koostuu monesta palasta. Korjaus tehdään kohta kerrallaan, tärkeimmästä aloittaen.
Mielestäni ei ole järkeä lähteä siitä, että vaatii yhdellä kertaa kaikkien elementtien korjausta, jos ne ovat kaikki enemmän tai vähemmän pielessä,
jos oppinut ratsastamaan niin, että istunta jarruttaa, jalat jäkittää jalustimiin, ja ohja häiritsee hevosta.
Helposti myös itse kokee syyllisyyttä siitä, kun tajuaa että ehkä vähän satuttaa hevosta, etenkin jos sillä on kuolaimet.
Tekemällä vähemmän kerralla, ja yksilöllisesti oman aikansa eri vaiheissa ottaen, pääsee kuitenkin pitkällä tähtäimellä laadukkaampii, pysyvämpiin tuloksiin.
Kun on kaikki elementit hallussa; vakaa istunta, autonominen pehmeä käsi, jalka jalustimella niin ettei lonkan liike häiriinny, on itse asiassa saavuttanut todella hyvän kokonaisuuden.
Miralta terveiset omin sanoin:
"Muistan aloittaessani Texin kanssa tunnit olleeni kovin itsevarma ja omasta mielestäni "hyvä" ratsastaja. Kunnes ensimmäisellä tunnilla sain kovan kolahduksen itsevarmuuteeni ja jouduin kohtaamaan totuuden. Olinkin enemmänkin matkustaja, kuin hevoseen positiivisesti vaikuttava ratsastaja!
Onneksi uskalsin Tean kanssa lähteä opettelemaan alusta istuntaa, vaikkakin omaa epävarmuuttani toin ulos kikattamisella. Texin kanssa ehdin opetella vaan vuoden, mutta jo se opetti minulle paljon :)
Myöhemmin jatkoin tunteja Ressun kanssa ja istunnan "palauttaminen" edelliselle tasolle tapahtui yllättävän helposti.
Tea opettaa niin että tajuan tehtävät ja ymmärrän miksi asioita tehdään, joka nopeuttaa kehitystäni ja ymmärrystä siitä miten hevosen eläimenä tulisi liikkua!"
Kävelyä esittämätön hevonen on muisto vaan, kun Texin ja Miran yhteistyö sujuu.
Tuntuman ollessa vielä harjoittelussa, hevoselle valittiin suitsiksi hellempi, kuolaimeton vaihtoehto.