Hevosystävien kehityskertauksia!

Helmi Yhden ponin kuntoutustarina

Helmin tarina vielä jatkuu, mutta se on tullut pitkän matkan jo ensimmäisen vuoden aikana!

Helmillä oli monenlaista traumaa kehossaan, kun Anna aloitti Tean tunnit. Tarkemmin Helmin kuntoutusta käytiin läpi blogin puolella kokonaisvaltaista valmentamista käsittelevässä kirjoituksessa!

Ressu Kultainen ori Espanjasta

Ressu oli jäykkä hevonen, niin mieleltään kuin keholtaankin. Ajan, erilaisten hoitojen, sekä uudelleenkouluttamisen kautta se alkoi vähitellen avautua ja pehmentyä.

Tullessaan Ressu näytti hienolta; hyväryhtinen ja kaunis hevonen joka liikkui hyvin kontrollissa. Kuitenkin se, miltä se tuntui selkään, oli täysin eri juttu. Se oli tosi jäykkä, pelkkä asettuneena ja taipuneena liikkuminen oli sille alussa mahdotonta. Asento jossa se ratsastajan kanssa liikkui, oli staattinen, ja kuten ensimmäisestä kuvasta näkee, vaikka ratsastaja yritti syöttää sille ohjaa saadakseen sen venyttämään kaulaansa yhtään eteenpäin, se ei osannut eikä kyennyt muuttamaan asentoaan.

Sille piti opettaa kuolaintuntumaa kohti kurottautuminen, ja joustavaan käteen luottaminen alusta ja vähitellen sen onnistui alkaa käyttää kehoansa monipuolisemmin ja sen ratsastettavuus parani myös sen myötä. Ylälinja pääsi vihdoin kehittymään ja täyttymään; satulaa levitettiinkin pari kertaa vuosien saatossa.

Ressu oli demohevosenani usein mukana tunneilla, ja se oli aina herkkä ratsastettava. Sen herkkyys ei esiintynyt iberoille joskus tyypillisenä kuumenemisena, vaan se alkoi vanhasta muistista jäykistyä ja jähmettyä.
Kun ratsastaja teki sen kanssa oikein, ja tarpeeksi pienillä avuilla, sitä häiritsemättä - se toimi.

Ressu oli opetusmestarina turvallinen, mutta myös ehdoton. Vinon ratsastajan kanssa se kaarsi vinoutuman suuntaan kunnes saattoi jäädä seisomaan keskelle kenttää, ratsastajalleen apua pyytäen.
Hevosystävänä hiljaisen tyytyväinen tuttujen ihmistensä seurassa.