Blogi osa VII
Villivarsojen koulutusta. Kesytyksestä kohti ratsun uraa!
Tässä moniosaisessa artikkelisarjassa seurataan kahta ratsukoulutuksessa olevaa suomenhevosvarsaa.
Puoliveljekset syntyivät samalle laitumelle, kulkivat irti emiensä perässä ja ensimmäistä kertaa ihminen koskenut näihin puolivuotiaina,
kun siirtyivät nykyisille omistajilleen. Elivät keskenään pihatossa, jossa keskinäinen kisailu ja riehuminen ulkoilmassa on
toiminut hyvänä kehonhallinta- ja lihasharjoitteluna!
--> Mitä meillä on aloitusvaiheessa? Kaksi villivarsaa, jotka eivät päästä ihmistä kolmea metriä lähemmäs itseään...
1-2v kaudella. Perusoppeja ja ratsun uralla tarvittavien taitojen alkupalikoita.
Pikku villivarsat totutetaan vähitellen ihmisiin positiivisen vahvistamisen ja ruokapalkkioiden avulla, luodaan ihmisestä positiivinen tunnereaktio. Ei vaatimuksia; ruokaa saa, jos tulee luokse. Yhdistetään ruokapalkkio äänimerkkiin, ja ruokaa saa vain äänimerkin kanssa.
Kun varsat uskaltavat tulla luokse, aletaan kehittää normaalia nuoren hevosen käsittelyä, koskemista ja kiinniottamista, sekä opetetaan pian myös palkkiosta luopuminen
ja ihmisen tilan kunnioittaminen. Miksi? Klikkaa linkistä lisätietoa ruokapalkinnon käyttämisestä koulutuksessa -->
Luopumisen harjoittelusta esimerkkivideo:
1-2-vuotiskaudella:
- koskettaminen - varsat eivat olleet tottuneet koskettamiseen
- riimun paineelle myötääminen - pää alas, paineesta eteen, seis ja taakse
- hoitotoimenpiteet - harjaaminen, kavioiden nostelua, seisominen hoitopaikalla ja riimunnarussa ihmisen kanssa rauhassa
- tuntuman alkuopettelu - päähän koskeminen ja hiljalleen liikkumavapauden rajoittaminen, käden/tuntuman seuraaminen
- talutettavana kulkeminen - vierellä ja takana ihmista
- kesät kokonaan vapaalla
--> Mitä meillä on tässä vaiheessa? Ihmisiin luottavat orivarsat, jotka ovat oppineet oppimaan, ja tulevat mielellään töihin, eivät näyki tai kerjää. Työskentelyä noin joka toinen viikko, enimmäkseen tarhaoloissa ja lähialueilla, paljon taukoja.
Pihatosta välillä tallin puolelle opettelemaan hoitotoimia
Varsat 3v kaudella. Valmistautumista ratsastajaan
Ratsunhevosen liikkumisen ja apujen opiskelu alkaa 3-vuotis keväänä.
Maasta käsin raippaan ja raippamerkkeihin totuttelua, siihen rennosti reagoimista, kevät ja kesä tehtiin maksimissaan kerran viikossa.
Mukaan otetaan alusta asti laatukriteerit, tähtäimenä hevosten myöhempi käyttö ratsuhevosina. Koulutusta suunnitellaan omistajien ja kouluttajien kesken.
Harjoittelun alla mm.
- liikkeelle käyntiin siirtyminen - kevyestä merkistä, liike lähtee takaosasta
- raviin siirtyminen - alusta asti tasapainossa rintakehä kannateltuna, ei etupainoisena lapa edellä
- seis - käynnistä ja ravista, ilman että tulee vetoa ohjasta/liinasta - itse tasapainotellen
- peruutus - pää rennosti alhaalla, selkä ylhäällä pyöreänä
- takapään/takajalan siirto rungon alle - hevosta tasapainottava liike
- etuosan siirto ulos ja ylös - painonsiirtoa takaosalle ja kehon kontrollin kehittämistä
- lisää liikettä käynnissä ja ravissa - liikkeen laatu ja ponnistus
- tauko! - tarkistettava, että hevonen oppii oikeasti rentoutumaan tauon aikana eikä "suorittamaan seisomista kunnes saa tehdä seuraavan tehtävän" tai kerjäämään ja häiritsemään narun päässä olevaa ihmistä. Tauot auttavat hevosta oppimisessa, ja rauhoittamaan mahdollisesti yli-innokkaan häseltäjän. Toisilta tämä onnistuu luonnostaan, toisille tämä on opetettava.
--> Mitä meillä on tässä vaiheessa? Ratsunalut joilla on jo ennen selkäännousua taitoja, jotka auttavat niitä liikkumaan alusta asti helposti tasapainossa ratsastajan kanssa. Hevoselle on hyvä kehittää itseluottamusta siitä, että se selviää siltä pyydetyistä tehtävistä. Tarjotaan sille mahdollisuus löytää tasapainoinen asento, jotta se rentoutuu. Maastakäsin tuttujen tehtävien tekeminen ratsastaja selässä on suhteellisen helppo muutos, kun tasapainoon ja liikkumisen laatuun on kiinnitetty alusta asti huomiota.
Toivo 3v harjoittelemassa maneesissa tarkan mutta kevyen bambukepin sekä klassisen kapsonin kanssa eri kehonosien siirtämistä ja ihmisen kanssa työskentelyä
Selkään! Rennosti ja turvallisesti!
Kolmivuotis syksyllä, lokakuussa aloitetaan selkäännousun harjoittelu. Varsat muuttaneet pihatosta eri talleihin ja saaneet uudet tarhakaverit.
Mukana hevostenkouluttamisesta kiinnostunut opiskeluryhmä - apukäsiä on hyvä olla mukana alussa, samalla kun opetetaan nuoria hevosia perusteellisesti,
on myös ihmisillä mahdollisuus oppia hevosen koulutusta.
Varsat harjoitelleet videon loppuun mennessä vajaan 3kk noin kerran viikossa (muutamia viikkoja jäänyt väliin), reilun tunnin kerrallaan.
Session alussa ne on päästetty aina hetkeksi leikkimään keskenään, vaihtamaan veljeskuulumiset, pidetty paljon taukoja, yleistetty ja kerrattu vanhoja
oppeja eri ihmisten tekeminä. Aktiivista selkäännousun harjoittelua ollut tunnista arviolta vain parikymmentä minuuttia.
Kun on olemassa selkeä
etenemissuunnitelma, kriteerit, ja oikein ajoitettu palkitseminen - ei ajallisesti tarvitse tehdä pitkiä aikoja saavuttaakseen kuitenkin kestäviä tuloksia,
ja rennosti uuden oppimiseen suhtautuvia hevosia. Tässä vaiheessa 2-3v kausilla opiskelukertoja noin 25, joissa opeteltu avut ja noustaan satulaan.
Nelivuotiaat nuorukaiset! Korvat höröllä kohti säännöllisempää ratsastusta!
Mitä tästä eteenpäin? Siirretään avut maasta ratsastajalle.
Kun hevonen osaa merkit, joista mennään eteenpäin, pysähdytään, ja käännytään ratsastajan tekeminä, voidaan vähitellen alkaa ratsastaa ilman maastakäsin avustajaa,
ja maastoilla turvallisen hevosen hännässä kiinni. Jokainen yksilö ottaa ajan, jonka se tarvitsee. Joku oppii pohkeen jo ensimmäisellä kerralla,
joku toinen miettii sitä vielä kuukausien päästä ja tarvitsee avukseen tutun naputuksen tai ääniavun.
-->Mitä meillä on tässä vaiheessa? Ihmisiin myös ratsastajana rennosti suhtautuvat hevoset, joiden voimaa ja kehonhallintaa kehitetään edelleen.
Opetetaan lisää taitoja maasta käsin, ja toistetaan samat selästä ratsastajan alla. Yhdistellen tuttuja apuja, ja vihjeitä saadaan luotua uusia harjoituksia
ja päästään harjoittelemaan kaikkea mitä ratsuhevoselta odotetaan!
